Erityispedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni aiheena on lukiolaisten kokema koulu-uupumus ja kouluun kiinnittyminen sekä näiden ilmiöiden yhteys lukiossa saatuun tukeen. Lukiolaisten kokemuksia tuesta ei ole aiemmin Suomessa juurikaan tutkittu, vaikka erityisesti monien suurimpien kaupunkien lukioissa on ollut jo yli 20 vuoden ajan saatavilla erityisopettajan palveluita, ja vuonna 2019 voimaan tullut lukiolaki edellytti, että jokaisessa Suomen lukiossa oli järjestettävä erityisopetusta viimeistään vuodesta 2021 alkaen. Nyt vuonna 2025 lukiolaki uudistuu jälleen, pyrkimyksenä vahvistaa tukea lukioissa.
Koulu-uupumus on ollut viime vuosina jatkuvasti osana julkista keskustelua ja erityisesti lukiolaisten koulu-uupumuksesta ollaan huolissaan. Koulu-uupumuksella tarkoitetaan pitkittynyttä stressitilaa, joka johtuu koulun vaatimuksista eikä helpotu normaalilla levolla. Sen voidaan nähdä koostuvan uupumusasteista väsymyksestä, kyynisestä asenteesta koulua ja opiskelua kohtaan sekä riittämättömyyden tunteesta opiskelijana.
Kouluun kiinnittymisen puolestaan voidaan ajatella koostuvan sekä kognitiivisesta että affektiivisesta kiinnittymisestä. Kognitiivinen kiinnittyminen tarkoittaa muun muassa opiskelun näkemistä merkityksellisenä itselle sekä halua panostaa siihen. Affektiivisella kiinnittymisellä taas tarkoitetaan muun muassa tunnetta kouluyhteisöön kuulumisesta sekä myönteisestä suhtautumisesta kouluun ja opiskeluun. Koulu-uupumus ja koulutukseen kiinnittyminen eivät ole toisistaan erilliset prosessit, vaan ne linkittyvät toisiinsa ja voivat myös esiintyä samanaikaisesti.
Nuoret kohtaavat monia erilaisia vaatimuksia siirtyessään peruskoulusta lukioon. Osa vaatimuksista on ulkoisia, ja johtuu rakenteista, kuten ylioppilaskirjoituksista sekä korkeakoulujen valintasysteemistä. Osa ulkoisista vaatimuksista on luonteeltaan enemmän sosiaalisia, esimerkiksi perheen odotuksiin tai sosiaaliseen vertailuun liittyviä. Osa vaatimuksista taas tulee opiskelijoilta itseltään, esimerkiksi omat odotukset perustuen omaan aiempaan koulumenestykseen tai omat toiveet liittyen lukion jälkeisiin opintoihin. Näitä vaatimuksia tasapainottamassa ovat erilaiset ulkoiset ja sisäiset tekijät, jotka voidaan nähdä voimavaroina. Ulkoisia, koulusta tulevia tekijöitä ovat esimerkiksi opettajien tuki sekä koulun toimintakulttuuri. Sisäisiä, opiskelijakohtaisia tekijöitä taas ovat esimerkiksi opiskelutaidot ja sopeutumiskyky.
Näitä vaatimuksia tasapainottamassa ovat erilaiset ulkoiset ja sisäiset tekijät, jotka voidaan nähdä voimavaroina. Ulkoisia, koulusta tulevia tekijöitä ovat esimerkiksi opettajien tuki sekä koulun toimintakulttuuri. Sisäisiä, opiskelijakohtaisia, tekijöitä taas ovat esimerkiksi opiskelutaidot ja sopeutumiskyky.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Koulu-uupumus keskimäärin lisääntyy lukion aikana, mutta sen eri osa-alueiden välillä on eroa. Uupumusasteinen väsymys on suhteellisen korkealla tasolla heti lukion alkaessa ja myös säilyy vakaana, kun taas kyynisyys ja riittämättömyys ovat alun perin matalammalla tasolla, mutta lisääntyvät lukion aikana. Erityisesti vaikeudet opiskelutaidoissa ennustivat korkeampaa koulu-uupumusta.
Kiinnittymisen eri osa-alueet, affektiivinen ja kognitiivinen kiinnittyminen, näyttäisivät ennustavan eri uupumuksen osa-alueita. Parempi affektiivinen kiinnittyminen ennusti vähemmän uupumusasteista väsymystä ja riittämättömyyttä, kun taas parempi kognitiivinen kiinnittyminen ennusti vähemmän kyynisyyttä. Kiinnostavaa olivat myös erot sukupuolten välillä: tytöt raportoivat enemmän uupumusasteista väsymystä ja riittämättömyyttä kuin pojat.
Lukiolaisten joukosta on löydettävissä eri tavoin kiinnittyneiden opiskelijoiden ryhmiä. Kiinnittymisen eri osa-alueet näyttäisivät kuitenkin kulkevan enimmäkseen käsi kädessä eli yhden osa-alueen ollessa korkealla usein myös muut osa-alueet ovat korkealla, ja päinvastoin.
Tutkimuksessa selvisi, että kaiken kaikkiaan erityisen hyvin kiinnittyneiden opiskelijoiden ryhmä oli suurimmillaan lukion ensimmäisenä vuonna. Silloin siihen kuului noin kolmannes opiskelijoista, mutta tässä ryhmässä tapahtui selkeä muutos ensimmäisen vuoden jälkeen: toisena ja kolmantena vuonna enää vain noin kuudennes opiskelijoista kuului tähän ryhmään. Kaiken kaikkiaan muutoksia kiinnittymisessä tapahtui eniten ensimmäisen ja toisen vuoden välillä, toisen ja kolmannen vuoden aikana kiinnittyminen säilyy vakaampana.
Kokemus lukiossa saadusta tuesta vaikuttaisi vähentävän koulu-uupumusta ja lisäävän koulutukseen kiinnittymistä lukion ensimmäisenä vuonna. Se ei kuitenkaan nykyisellään riitä estämään koulu-uupumuksen lisääntymistä lukion aikana, sillä erityisesti riittämättömyys ja kyynisyys lisääntyivät lukion toisen ja kolmannen vuoden aikana. Se ei myöskään riitä estämään kouluun kiinnittymisen heikkenemistä, sillä ensimmäisen lukiovuoden jälkeen jopa puolet ensimmäisenä vuonna korkeasti kiinnittyneistä oli siirtynyt heikomman kiinnittymisen ryhmiin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tulokseni viittaavat siihen, että lukio-opinnoissa on monia erilaisia vaiheita ja tuen tarve eri vaiheessa opintoja voi olla erilainen. On tiettyjä rakenteellisia tekijöitä, kuten opetussuunnitelma sekä ylioppilaskirjoitukset, joiden mahdollinen merkitys lukiolaisten kokemalle uupumukselle ja kiinnittymiselle on hyvä tiedostaa. Yksittäisen opettajan tai muun koulun henkilöstöön kuuluvan osalta olennaisempaa olisi kuitenkin kiinnittää huomiota koulun käytänteisiin, jotka vaikuttavat monella tapaa opiskelijoiden hyvinvointiin. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedonsiirtokäytänteet, opiskelijoiden ryhmäyttämiseen liittyvät käytänteet ja niiden ajoitus, tiedonsiirtokäytänteet sekä yhteistyökäytänteet koulun sisällä ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on koulun päivittäinen toiminta sekä mahdollisimman monia hyödyttävät tukikäytänteet liittyen esimerkiksi oppituntien rakenteeseen, opetusmenetelmien valintaan sekä ennen kaikkea opiskelijoiden kohtaamiseen ja tarpeen mukaan yksilölliseen tukemiseen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimukseni aineisto on kerätty osana Itä-Suomen yliopiston Suuntaa lukiopolulle -hanketta, jossa seurattiin kolmen vuoden (2018–2021) ajan yli 400:aa lukiolaista. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisilla tutkimusmenetelmillä hyödyntäen sekä muuttuja- että henkilökeskeisiä lähestymistapoja, mikä mahdollisti ilmiöiden monipuolisen tarkastelun. Väitöskirjaprosessin aikana olen ollut osa Motivaatio, oppiminen ja hyvinvointi -tutkimuskollektiivia (MoLeWe).
